Maailman rahajärjestelmä: kultaisesta standardista nykyiseen tilanteeseen

Maailman rahajärjestelmä on organisaation muotorahapolitiikan ja rahapolitiikan suhteita, jotka ovat kehittyneet tämän markkinakehityksen vaiheessa. Sen alkuperä liittyy rahan syntymiseen ja toiminnan alkamiseen laskentamenetelmänä kansainvälisessä maksuliikevaihdossa.

Rahajärjestelmän kehitys on muuttunut melkoiseksiluonnollinen ilmiö, ilman että maailmantalouden kehitys olisi mahdotonta. Sekä kultausstandardin käyttöönotto ja hylkääminen ovat vastaus aikojen vaatimuksiin sekä ihmiskunnan historian ja maailmantalouden syklisen luonteen vahvistaminen.

Kansainvälisen valuuttajärjestelmän kehityksen vaiheet ja niiden piirteet

1. Kultakantajärjestelmä (1821-1939), jonka mukaan jokainen valuutta olisi pitänyt saada kultaa. Jokaisen maan pankit sitoutuivat varmistamaan rahansa vapaasti muuntamisen jalometalliksi asiakkaan pyynnöstä. Valuutan järjestelmä otti käyttöön kunkin valuuttayksikön kiinteät valuuttakurssit. Tämä vaikutti tietenkin valtioiden välisen kaupan ja kansainvälisten investointien kehitykseen taloutta vakautettaessa. Kuitenkin tällä valuuttajärjestelmällä oli useita puutteita, jotka johtivat siihen, että toisen maailmansodan aattona se oli hylättävä. Heidän mukaansa väestön hyvinvoinnin riippuvuus ei ole talouden kehityksestä vaan kullan tuotannon kasvusta tai vähennyksestä, eikä myöskään maiden kyvystä harjoittaa riippumatonta raha- ja luottopolitiikkaa.

2. Bretton Woods -järjestelmä (1944-1976). Tämä valuuttajärjestelmä oli jo vaihtuvakorkoisia, mikä antoi heille mahdollisuuden reagoida markkinaolosuhteiden muutoksiin. Kaikkien valuuttojen määrä vahvistettiin Yhdysvaltain dollareina ja Yhdysvaltain hallitus varmisti valuutan vaihdon kultaa varten. Tämän ajanjakson aikana luotiin sellainen vaikutusvaltainen kansainvälinen raha- ja rahoitusjärjestö IMF: ksi, jonka pääasiallinen tarkoitus on nimenomaan maiden välisen kaupan kehitys sekä niiden välinen yhteistyö raha- ja raha-asioiden alalla. Ajan myötä kuitenkin kävi ilmi, että hallitukset eivät ole ollenkaan kiinnostuneita muuttamaan rahayksiköiden valuuttakursseja, eikä likviditeetin tasoa voida enää taata. Lisäksi riippuvuus Yhdysvalloista ei ollut myöskään miellyttävä monissa maissa.3. Vuonna 1976 päätettiin siirtyä Jamaikan valuuttajärjestelmään, jonka mukaan minkä tahansa valuuttakurssin määräytyy tarjonnan ja kysynnän mukaan. Nykyaikainen valuuttajärjestelmä edellyttää valuuttakurssijärjestelmästä riippumatonta keskuspankin itsemääräämisoikeutta, joka mahdollistaa sen pitkän aikavälin joustavuuden ja lyhyen aikavälin vakauden varmistamisen, mikä vaikuttaa myönteisesti kauppa- ja rahoituskehitykseen. Jamaikan valuuttajärjestelmän puutteet ovat: korkea inflaatio, valuuttakurssien voimakas muutos ja volatiliteetti markkinoilla vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa. Tässä suhteessa kunkin maan johtajien olisi kiinnitettävä paljon enemmän huomiota strategiseen ja operatiiviseen suunnitteluun, sillä nyt vain niiden yhteistoiminnalla on väestön hyvinvointi.

</ p>