Yhteenveto "Takana kuten takana." Anatoly Aleksin tarina

Anatoly Aleksin ... Kirjailija, jonka kirjat ovat ikuisesti Neuvostoliitossa syntyneiden lukijoiden sydämessä. Hänen teokset ovat opettavaisia, koskettavia, unohtumattomia. Yksi niistä on artikkelin aihe.

Mitä yhteenveto kertoo? "Taakse kuin takana" - kirja ihmiskunnasta, ihmiskunnasta. Tämä on eräänlainen muisto ihmisestä, joka selviytyi sota-ajasta nuorena. Perehtyminen tällaisiin tarinoihin on parempi alkuperäisessä täysversiossa. Mutta ne, jotka eivät tunne merkittävän kirjailijan työtä, ehkä innostaa tämän kirjan lukemista, sen lyhyttä sisältöä.

"Takana niin takana" - tarina jaettunauseita lukuja. Mutta kirjailija ei antanut heille nimeä. Yhteenvetoa koskevan esityksen esittämisen helpottamiseksi "Takaosan takana" voidaan jakaa useisiin osiin. Jokaisella heistä pitäisi olla oikeus. Näin ollen työsuunnitelma on seuraava:

1. Lähtö.
2. Evakuoinnissa.
3. Uusi ystävä.
4. Kirje.
5. Hyviä uutisia.

lähtö

Yhteenvetoa ei ole helppoa välittää. "Taakse kuin takana" - tarina, joka perustuu aikuisen muistoihin ja teini-ikäisen päättelyyn. Teokset alkavat siitä hetkestä lähtien, kun sankari - Dmitri Tikhomirov - monta vuotta sodan päättymisen jälkeen tulee äidilleen. Hän ei ollut nähnyt häntä vuosia. Muistoja tulvii tielle. Kertojan ajatuksissa on kuvia viime vuosista: jäähyväiset isälleen, lähteminen evakuointiin.

Henkilö arvostaa jotain, joka ei enää ole hänen elämässään. Tämä ajatus kävi Dimaa kun hän makasi parvekkeella junassa, kauemmas Moskovasta. Hän yhtäkkiä alkoi arvostaa suurta liikuntakasvatuksen opettajaa ja suuria naapureita. Poika muisti Moskovan koulua arkuudella. Tuolloin radioasemalle lähetettiin uutisia siitä, että Neuvostoliiton armeija lähtee yhden kaupungin toisensa jälkeen raskaiden taistelujen jälkeen.

Evakuoinnissa: yhteenveto

"Taakse kuin takana" - tarina siitä, mitenSodan aikana lapset ovat joskus unohtaneet ikänsä. He kasvoivat, oppivat tekemään päätöksiä ja huolehtimaan rakkaistaan. Diman äiti ei halunnut kestää sota-ajan ankaria olosuhteita, ja siksi ensimmäisenä päivänä saapumisensa jälkeen hän otti poikansa kouluun. Hänen pitäisi oppia riippumatta siitä, että hän olisi lapsi huolimatta ankaraa elämää.

Miksi kutsui hänen romaani Alexin "Taakse kuin vuonnatakana »? Tämän luvun yhteenveto, jossa käsitellään sitä, kuinka Uralsin kaupungissa oleskelevat ensimmäiset päivät jatkuivat, voidaan jättää pois. On kuitenkin syytä selittää kirjan otsikon merkitys Koulun rakennuksessa ripustettiin juliste, jossa sanottiin: "Takana - kuten edestä." Äiti selitti sanan merkityksen pojalle, mutta samalla kielsi hänen totuudenmukaisuutensa. Loppujen lopuksi taka, toisin kuin edessä, on turvavyöhyke. Takana, ei niin kuin edessä. Takana takana.

Tiivistelmä kolmannesta osasta: uusi ystävä

Poika evakuoinnissa ilmestyi kaveri. Hänen nimensä oli Oleg. Hän oli vanhin puolitoista vuotta ja kypsempi ja viisaampi - koko eliniän ajan. Nuoret sisaret opettivat Olegin työskentelemään. Hän tiesi kokata, puhdistaa, ommella painikkeilla, kirjoittaa.

Ja taas kertomaja palaa menneisyydestä sisäänMitään. Hän kiirehti äidilleen. Hän tietää, että hän odottaa häntä. Mutta matkalla hän pyytää taksikuski pysähtymään lähellä Olegin taloa. Ystävä ja hänen sukulaiset eivät ole enää täällä. Muukalaiset ovat asuneet täällä talossa pitkään. Mutta mies toisinaan haluaa palauttaa menneisyyden jopa hetkeksi. Hän jättää kukkakimpun selkänojassa. Sisäänkäynti etuovesta. Ja jälleen hän palaa autoon: sinun täytyy mennä äidillesi.

kirjain

Dima odotti päivittäin uutisia sukulaisilta. Äiti sanoi: "Nyt elämme kirjeestä kirjeeseen." Kun hän meni postitoimistoon, hän sai hirveän viestin: hänen isänsä oli kadonnut. Kadulla Dima odotti Olegia. Ystävät päättivät, ettet voi näyttää kirjettä äidillesi. Joten he piilottivat sen. Muutama päivä myöhemmin kirjoituskoneeseen kirjoitettiin toinen kirjoituskone. Siinä ei ollut totuutta, mutta siellä oli toivoa. Dima-kirjaimen kirjoittama kirje kirjoitti äitinsä. Ja hänen, nainen, joka vietti suurimman osan aikaa kovaa työtä, aliravittuja, jäädytti, mutta uskon, että siellä on paljon pehmeää ne, joilla oli aviomies, tämä on väärä viesti vakuuttuneita.

Myöhemmin kuitenkin saatiin uusia uutisia. Tällä kertaa sanottiin, että isä taisteli sankarillisesti, mutta pysyi taistelukentällä. Ja tästä kirjeestä Dima ei sanonut mitään äidilleen. Lisäksi hän alkoi saada hyvin sairas. Kova työ ja vaikeat olosuhteet heikensivat hänen haavoittuvia terveyttään. Tarinan sankari menee äidilleen, mutta tapaa hän pyytää taksikuski pysähtymään postitoimistossa, jossa hän sai kauhistuttavia uutisia monta vuotta sitten. Auto hidastuu myös silloin, kun siellä oli kerran vaunu, jossa asui yksitoistavuotias Dima ja hänen äitinsä.

Hyvä uutinen

Alkuvuodesta 1944 Dima sai isältäan kirjeen. Hän pysyi elossa. Hän kaatui vankeuteen, pakeni ja kuului partiosaanien joukkoon. Isäni kirjoitti, että kaikki pahin on ohi, että voitto on lähellä. Tarinan yhteenveto "Taakse kuin takana" on vaikea välittää. Teos on täynnä hajanaisia ​​muistoja.

Alexinin kirjan sankari kiirehti koko ajankertominen äidille. Hän ei ollut ollut hänen kanssaan kymmenen vuoden ajan. Matkalla hän muistaa lapsuuden. Hän ratsastaa postin, kasarien, talon, jossa ystävä asui. Ja lopulta hän kutsuu taksinkuljettajan reitin loppupisteen: hautausmaalle. Siellä, graniittinen muistomerkki, johon on kaiverrettu nimi äiti elämänsä: 1904-1943. Hän ei koskaan oppinut mitään kolmion kirjaimesta.