Pietarin kansallinen politiikka 1

Peter 1: n hallinnon tulokset olivat niinmerkittävä, majesteettinen, että monet historioitsijat oikein jakavat Venäjän historian Petran ja Petrin jälkeisinä ajanjaksoina. Asenteelle tähän keisariin oli sekä kompastuskivi että tutkijoiden murhenäytelmä. Se jakoi tutkijat kahteen leiriin: hyväksyi Peter 1: n muutoksen ja tuomitsi heidät.

Näin ollen ensimmäinen pitää ulkoista ja sisäistäPietarin Suuren politiikka oli voimakas sysäys maan edistymiselle. Jälkimmäiset ovat päinvastoin varmoja, että keisarinsa toimiensa avulla vain vahvisti kauhuja ja feodalismia ja vakiintuneiden perinteiden ja elämäntapojen väkivaltainen rikkoontuminen aiheutti muita hänen hallintansa aikana tapahtuneita iskuja.

Tästä huolimatta Pietarin 1 sisäpolitiikka kosketti käytännössä kaikkia yhteiskunnan aloja.

Yksi keisarin tärkeimmistä muutoksista -muuttaa hallituksen valtion järjestelmää. Vuodesta 1708 lähtien maa oli jaettu kahdeksaan suurta maakuntaa tehostaakseen kentällä vallankäyttöä. Maakunnat jaettiin maakuntiin, ja maakunnat puolestaan ​​jaettiin maakuntiin.

Poltava-taistelun jälkeen hän uudistui täysin(paikalliset ja keskushallitukset). Vuonna 1711 senaatti korvattiin Boyar Duuman. Pietarin arvovaltaisten yhdeksän valitsi valan, he myös kirjoitti ja hallinnoivat valtion taloutta, loivat uusia lakeja. Ja vuonna 1722 Peter 1 nimitti myös syyttäjäviranomaisen.

Vuosina 1718-1721, 10 collegia korvasi 50 tilausta. Jokainen korkeakoulu käsitteli tietyn alan. Esimerkiksi hengellisiä asioita hallinnoi vuonna 1721 perustettu synodti.

Ja keisarin Pietarin 1 1721 julistus vahvisti lopulta hänen voimansa rajattomana, itsevaltaisena monarkkina.

Peter 1: n sisäinen politiikka johti siihensosiaaliset muutokset. Vuonna 1714 julkaistun, yhteisestä perinnöstä annetun asetuksen mukaan jalo- ja pikkupareja pidettiin yhtenä kokonaisuutena. Hän yhdisti kaksi kiinteistöä yhdeksi, jonka edustajia kutsuttiin aateliksi. Samassa asetuksessa velvollisuus antaa perimä yksi perimättä olevista pojista. Myös aateliset joutuivat palvelemaan laivastossa, armeijassa tai valtion valtaelimissä.

Vuonna 1722 julkaistiin Ristin taulukko, joka jakoi palvelun tuomioistuimelle, armeijalle ja kansalaisille. Riveissä oli neljätoista, ja nousu oli mahdollista vain vasta seuraavan vaiheen jälkeen.

Koko väestö, paitsi papiston edustajat jaaatelisto maksoi veron valtiolle, ns. "per capita vero" (erikseen jokaiselle yksittäiselle miehelle, ikä ja suorituskyky eivät otettu huomioon). Verovelvolliset ja kaupunkilaiset, jotka lisäksi olivat velvollisia rekisteröitymään kauppoihin. Myös vuodesta 1724, maanomistajan kirjallisen luvan vuoksi talonpoika ei voinut lähteä työskentelemään muualla. Samaan aikaan kaikki köyhät, sairaat, katkenneet ja lähetetyt luostareihin tai almshousseihin otettiin maan päällä.

Siksi muodostui asteittain uusi yhteiskuntarakenne, joka perustuu luokan periaatteeseen ja jota hallitsee valtion lainsäädäntö.

Pietarin Suuren sisäpolitiikka lähes ei vaikuttanutmaataloudessa. Uusien alueiden kehittäminen, uusien karjaeläinten viljely, uusien viljeltyjen kasvien viljely lopetettiin. Talonpojan tehtävät eivät olleet lainkaan, vaan itse maanomistajat, ja siksi lampaat olivat usein voimakkain sorto.

Pietarin 1 sisäpolitiikka ei aina johtanutpositiiviset muutokset. Tämä johtui pääasiassa siitä, ettei erityistä suunnitelmaa ollut tehty erilaisten uudistusten toteuttamiseksi. Usein tapahtui myös, että vakiintuneita säädöksiä ei ollut perusteltu ja kumottu ajan myötä, mutta uusia luotiin ja korvattiin välittömästi.