Lainsäädäntöprosessi

Lainsäädäntöprosessi on säädösten hyväksymistä ja voimaantuloa koskeva menettely. Menettely alkaa hankkeen käyttöönotolla ja päättyy hyväksytyn säädöksen julkaisemiseen.

Venäjällä määritellään seuraavat lainsäädäntöprosessin vaiheet:

1). Lainsäädäntöaloitteet. Liittojen neuvosto, presidentti, valtion duuman varajäsenet, hallitus, liittovaltion aihepiirissä olevat lainsäätäjät, tuomioistuimet (perustuslakituomioistuin, välimiesmenettely, korkein oikeus ja korkein oikeus) ovat oikeutettuja jättämään valtion duuman ehdotukset.

2). Lainsäädäntöprosessi sisältää hankkeen tarkistuksen. Se katsotaan yleensä kolme kertaa. Ensimmäisessä käsittelyssä valtion duuma analysoi yleiset määräykset, toisessa - perusteellinen tutkimus ja muutos tehdään. Kolmannessa käsittelyssä laskelma hyväksytään tai ei yleensä hyväksytty.

3). Lakien hyväksyminen. Venäjän federaatiossa tämä menettely toteutetaan äänestämällä. Liittovaltion säädökset hyväksytään enemmistöllä. Kansanäänestyksen, uuden yksikön, sotilaallisen tai hätätilanteen tunnustamista koskevan lainsäädännön hyväksyminen valtiossa tapahtuu kahden kolmasosan äänivallasta. Hyväksytyt säädökset toimitetaan liittoneuvostolle viiden päivän kuluessa.

4). Lainsäädäntöprosessiin kuuluu myös liittohallituksen lakien hyväksyminen. Liittovaltion säädökset katsotaan hyväksytyiksi, jos yli puolet jäsenistä äänestää heille. Liittovaltion perustuslailliset lait hyväksytään, jos yli kolme neljäsosaa kaikista jäsenistä äänestää heille. Toimenpiteen hylkääminen tai hyväksyminen on tehtävä viimeistään kaksi viikkoa.

5). Lakia allekirjoittaa maan presidentti. Valtionpäämies voi puolestaan ​​hyväksyä säädöksen tai veto-oikeuden. Puhemiehen on tehtävä päätös kahden viikon kuluessa. Hylätty laki palautetaan valtion duumaan tarkistettavaksi ja tehdään tarvittavat muutokset. Puheenjohtajisto vetoaa, jos kaksi kolmasosaa valtion duuman ja liittoneuvoston jäsenistä äänestää säädöksen hyväksymiseksi aikaisemmin hyväksytyssä versiossa. Tällöin presidentti allekirjoittaa lain viikon ajan.

6). Säädöksen julkaiseminen ja sen voimaantulo. Lainsäädäntöprosessi on viimeistelty lailla, jonka presidentti on allekirjoittanut. Se toteutetaan viikon sisällä. Hyväksytty ja allekirjoitettu säädös tulee voimaan kymmenen päivän kuluessa (jollei toisin ilmoiteta) sen jälkeen, kun teksti on julkaistu erikoisjulkaisuissa.

Oikeusvaltios on ajoissa alkanutheti kun se tuli voimaan ja päättyi, kun se menetti laillisen voimansa. Tämä voi johtua lain voimassaoloajan päättymisestä (esimerkiksi sotilaslaki on määrätty kolmeksi kuukaudeksi), välittömän peruuttamisen tai yhden teoksen korvaamisesta toiselle. Yleensä normatiivisilla toimilla ei ole taannehtivaa vaikutusta. Tämä merkitsee sitä, että rikoksen sattuessa käytetään sen tekohetkellä voimassa olevaa lakia. Poikkeuksena tästä voi olla uusia lakeja, joissa säädetään vastuuta laittomasta toiminnasta tai muista erityistilauksessa määritellyistä tilanteista.

Oikeudellisten normien rajoituksia on vuonna 2006tilaa. Tietyt lait ovat voimassa vain tietyillä alueilla. Joten esimerkiksi hyväksytyt normatiiviset toimet yhdessä valtiossa eivät toimi toisessa maassa. Tietyt lait voivat olla tehokkaita vain tietyllä alueella. Valtioiden rajat ylittävien toimintojen normien määrittely toteutetaan asianomaisten maiden erityissopimuksilla tai säädöksillä.

Laissa sovelletaan pääsääntöisesti kaikkiavaltion väestö sekä ulkomaiset kansalaiset ja kansalaisuudettomat henkilöt, jotka ovat sen alueella. Muissa tapauksissa normatiivisen säädöksen teksti erikseen yksilöi ne henkilöt, joille sen vaikutus ulottuu.