Wienin yleissopimus

Yleissopimus on yksi oikeudellisten lähteiden tyypistä,on kirjallinen sopimus tuli valtioiden ja säädettävä MP riippumatta muodossa määrällinen kokoaminen liittyvät dokumentit ja riippumatta erikseen nimetty.

Tällaisia ​​kansainvälisiä sopimuksia ovat mmvaltion elämää sääteleviä sopimuksia. Tällaisia ​​aiheita ovat ihmisoikeudet ja vapaudet, kauppa, lentoliikenne, rautatieliikenne, teollis- ja tekijänoikeuksien suoja ja monet muut.

Vuoden 1980 Wienin yleissopimus yhtenäistijotka ovat osoittautuneet hyväksyttäviksi useille eri oikeusjärjestelmille kuuluville valtioille. Vuoden 1980 yleissopimus on jaettu neljään osaan ja sisältää 101 artikkelia. Kaikilla niillä pyritään käsittelemään seuraavia tärkeitä kysymyksiä: sopimuksen käsite, sopimusten muoto, osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien sisältö, osapuolten vastuu sopimuksessa määrättyjen pisteiden noudattamatta jättämisestä.

Tämän asiakirjan mukaisesti kansainvälinenSopimus voidaan tehdä kahdessa muodossa: kirjallinen ja suullinen. Vuoden 1961 Wienin yleissopimuksen mukaan osapuolet perussopimusten voi olla mikä tahansa WFP koehenkilöillä, joilla sopimukseen perustuva laillinen kapasiteetti. Vain valtiolla on laaja oikeudellinen kapasiteetti.

Wienin yleissopimus, jonka tarkoitus onmyyntisopimus koskee jäsenmaidensa kaupallisten yritysten välisiä sopimuksia. Samaan aikaan jotkin liiketoimet eivät kuulu sen toimintaan (esimerkiksi arvopapereiden myynti, huutokaupatut ja jotkut muut).

Rikkomisen yleinen vastuuyhden osapuolen velvoitteista on vahingonkorvausvaatimus, mukaan lukien menetetyt etuudet. Vastuu ei ole vain, kun syytetty osapuoli pystyy osoittamaan, että sopimuksen lausekkeiden rikkominen johtuu sen valvonnan ulkopuolisista olosuhteista.

Wienin yleissopimus diplomaattisuhteista1961 on yksi diplomaattisen oikeuden alaa säätelevistä tärkeimmistä säädöksistä. Kaikki edustustojen päälliköt ovat yleissopimuksen mukaan jaettu kolmeen luokkaan: suurlähettiläät ja nimitelöt (ns. Vatikaanin edustajat), jotka valtionpäämiehet ovat hyväksyneet; lähettiläät, ministerit ja internuntsiev, jotka on myös akkreditoitu valtionpäämiesten kanssa; asianajajia tapauksissa, joissa ulkomaanministerit ovat akkreditoineet.

Tämän yleissopimuksen mukaisesti lähetystön henkilökunta on jaettu useisiin luokkiin: diplomaatti-, hallinto- ja tekninen henkilöstö sekä kunnossapitohenkilöstö.

Wienin yleissopimuksessa määrätään diplomaattisestasuhteet, jotka pitäisi syntyä valtioiden välillä yhteisellä sopimuksella. Lisäksi on päästävä sopimukseen diplomaattiedustustojen muodostamisesta ja niiden tasosta.

Ulkomaisessa valtiossa tai toisin sanoen,valtuutettu valtio nimittää itsenäisesti diplomaattikunnan päällikön vuoden 1961 yleissopimuksen mukaisesti. Vastaanottavan valtion on puolestaan ​​annettava aggres (suostumus) henkilön akkreditoimiseksi tähän virkaan, mutta se voi kieltäytyä perustelematta.

Pään toimintojen irtisanominenedustustolla tai muulla diplomaattisella henkilöstöllä, kun hän poistuu maasta peruuttamisen, diplomaatti persona non grata -lehden ilmoituksen ja hänen kieltäytyneensä hoitamaan tehtäviään.

Diplomaattisuhteiden lopettamisen yhteydessä agronomi myöntävän valtion olisi avustettava ulkomaisen valtion diplomaattien ja heidän perheenjäsentensä lähdöstä.